Toukokuu

 

Kesän alkua odottelimme kaikki. Toukokuussa kävimme vielä muutaman kerran tokoilemassa omatoimisesti koirahallilla ja harjoittelimme samalla kaavalla kuin talven ja kevään. Suurempaa kehitystä ei tapahtunut. Siihen pääsimme, että seuraaminen kävellen että juosten onnistui pieninä hetkinä makupalaa käyttäen. Estehyppy onnistui, mutta esteen jälkeen Bella ei malttanut seistä paikallaan odottaen minun tuloa vierelle, mutta pieniä korjauksia tehden sain sen sivulle istumaan. Paikallamakuussa Bella malttoi olla max 30 sek, kun olin siirtynyt siitä n.5m päähän. Vapaana oloa harjoittelimme yleensä silloin, kun treeniaika oli jo loppussa ja paikalla oli enää me ja max 1 koirakko. Pieninä hetkinä kerrallaan meni ihan hyvin, kun koko ajan teimme liikkeitä, niin Bella pysyi kontaktissa. Pysähdyksen jälkeen se saattoi innostua ja lähteä katsomaan paikalla olevaa koiraa. Muut treeniporukan koirat harjoittelivat pääsääntöisesti vapaana ja olivat omistajiensa hallinnassa. Meidän turbobuusteri kehittyy hieman hitaammin kuin lajitoverinsa. Virtaa sillä näyttää olevan myös enemmän kuin muilla Waleseilla. 

Lenkkipolulla

Löytyinän se lammikko

en tule pois

Toukokuun alussa lenkkeilimme uudessa maastossa, josta Bella löysi tietenkin itselleen mieluisan kurabrunnin. Sieltä ei sitten meinattu päästä lähtemään ollenkaan pois, siihen pysähtyy yleensä sitten meidän kiireet.

piilotan fresbeen..

Kävimme tutussa koirapuistossa ja siellä saimme olla omassa porukassa, joten fresbeellähän siellä sitten leikittiin ja Bella päätti piilottaa sen.

kovaa hommaa...

haluan tuonne uimaan..

odottelua..

Irlanninsetteri koiranäyttely Tre

Koiranäyttelyssä 8.5. kävimme Irlanninsetterikehän laidalla ja saimme tutustua yhteen rodun omistajaan ja hänen koiraansa. Rotu vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin Wales, joskin ne saattavat olla kuitenkin hieman rauhallisempia . Haaveissani on ollut aina myös punavalkoinen Irlanninsetteri, aika näyttää, kuinka käy.

ampumaradan kupeessa..

mikä tuolla paukkuu...

Toukokuun alussa kävimme ampumaradan lähettyvillä jälkiliinan avulla harjoittelemassa. Paukunta oli sen verran kovaa, että alussa Bella vapisi eikä meinannut uskaltaa yhtään jalotella. Päätimme, että lähdemme pois vasta sitten, kun neiti hieman uskaltautuu jalottelemaan ja nuuhkimaan paikkoja. Kyllähän se sitten ottikin etäisyyttä meihin, mutta ei ollut kuitenkaan oma itsensä. Tätä harjoittelua pitäisi lisätä.. Aikaahan se ottaa.

Jokaisella reissulla pitää päästä polskimaan..

mukavaa

Bellan luoksetulo sekä etäisyyden pitäminen on muuttunut hiukan haasteelliseksi, neiti nimittäin päättää itse milloin tulee luokse, huutelut ja viheltelyt eivät paljoa auta mikäli lähettyvillä on Walesille jotain mieluisampaa. Hankimme siis jälkiliinan, minkä avulla olisi tarkoitus aloittaa harjoittelu. Pellolla saimme kutsua tai läheteä eri suuntaan aivan itseksemme, nimittäin ei tuota itsenäistä neitiä meikäläiset kiinnostanut. Luokse tuli, kun sitä itseään huvitti.

en kuule..

jaa luokse vai?? Mitä se on ?

Toukokuun lopussa kävimme tutuksi tulleessa paikassa heittelemässä fresbeetä

heitä jo..

wiude

tullaan

pian nyt..

koppi

huh huh