Siedätystä meidän Wales tarvitsee aika monessakin lajissa, mutta tällä kertaa, kun satuimme löytämään sorsia täynnä olevan lammen niin pitihän siinä tilaisuus käyttää hyväkseen

Aluksi haukunta, kaikenlainen walesimainen kiljuminen ja hihnassa riekkuminen oli tietysti niitä tyypillisiä ominaispiirteitä, mitä meidän Bella näytti osaavansa. Jonkin aikaa siinä meni, kunnes neiti tajusi, että tässähän pitääkin olla nätisti

yes, nyt harjoitellaan

päästä mut, kääk...

en haluaisi olla nätisti...

Tämäkin oja piti tietenkin tarkistaa, että löytyisikö sorsia? Jatkoimme sitten matkaa ja olimme tyytyväisiä edes pienestä harjoituksesta, jossa odotus palkittiin rauhallisella walesimaisella käyttäytymisellä. Siinä tarvitaan kyllä isätäväeltä aikas pitkää pinnaa, koska tuo rauhoittuminen noinkin virikkeellisessä ympäristössä ottaa aikansa. Näitä lisää kaiksesta huolimatta.

Nouto sujuu vaihdellen hyvin ja huonosti. Useinmiten Bella tulee luokse iloisesti ja luovuttaa heittokapulan hieman riehakkaana sekä odottaa heti uutta heittoa malttamattomana. Hieman rauhoittamista pitää opetella, mutta kun tuota virtaa on niin paljon, että rauhassa odottaminen on melkein sula mahdottomuus.

Välillä pitää päästä toteuttamaan itseään. Aina ei ole kivaa palata heti kutsusta, kun pitää kaivaakin välillä, eihän sitä koskaan tiedä, mihin tästä tie johtaa...

hetki pieni...

Noutoa olemme harjoitelleet pienin askelin ja toivottavasti etenemme oikeaan suuntaan. Osaahan Bella noutaa keppejä ja mitä nyt ikinä heitämmekin, mutta eri asia on haluaako riehakas Walesi siitä luopua. Sisätiloissa olemme makupalan avulla opetelleet esineestä luovuttamista. Tänään Bellalle heiteltiin fläppiä, keppiä ja nahkaista heittokapulaa. Ympäristön hajut taisi olla sen verran houkuttelevia, ettei takaisin ollutkaan niin kiva palata heti kutsusta. Lievää ylikorostamista piti luoksekutsussa huudella ja pilliä käyttää, kun innokas ja riemukas Wales kiisi kohti ääretöntä ja sen yli ; )

uudestaan

tullaan...

pitikö mun tulla???

jihaa

saisinko edes hetken pureskella...

heitä fresbeeeeee

Bellan mielipuuhaa on koheltaa lumessa ja sukeltaa hankeen. Bella on iloinen, vilkas ja energinen 2-vuotias. Aikuisuus kolkuttelee ovella ja muutamia epävarmuuden hetkiä on ilmaantunut Bellan käytöksessä tavatessa toisia koiria. Tämä on näyttäytynyt meillä pienenä murinana tai haukahteluna, mikäli toinen on ollut Bellan mielestä uhitteleva tai mikäli vieras koira on lähestynyt minua. Aloitimme ns.omatoimisen käytöskoulun heti ja muutamia ohjeita saatuamme näyttää siltä, että tuo epätoivottu käyttäytyminen taitaa jäädä ohimeneväksi "oikuksi". Itse lähestyn Bellan kanssa toisia koiria nyt makupalaa näyttäen ja palkkaan heti hienosta kävelystä rinnalla. Ohittamisessa näin ei ole ongelmia. Mikäli Bella on kiinnostunut tutustumaan vastaantulevaan koiraan ja se sopii myös molemille koirakoille niin kehun Bellan käyttäytymistä heti, kun se on hetkenkin nätisti. Lähdemme tilanteesta pois KEHUJEN saattelemana, kun käyttäytyminen on hienoa, eikä ns.rettelöintiä esiinny. Mikäli Bellan elkeet muuttuvat sopimattomaan suuntaan, torun heti, että se tietää käytöksen olevan sopimatonta. Hihnassa kävely sujuu ihan hyvin ja vetämisen estän heti pysähtymällä ja odotan Bellan hoksaavan myös tilanteen. Mikäli neiti kerkiää havaitsemaan jotain todella mielenkiintoista niin sitä intopiukkaa onkin sitten jo vaikeampaa hillitä. Useinmiten vain pysähdyn ja komennan viereeni istumaan ja odottamaan tilanteen rauhoittumista . Palkkaan makupalalla, mikäli neiti malttaa rauhoittua.

mulla on nyt puuhaa

nyt pitää olla tarkkana

kaivan, kaivan...

ei kun tonne...

ei vielä, mulla on kivaa..

uusille apajille..

pois altaaaaa..

kiiiiiiireeeeee...

Mitäääh, nytkö jo kotiin

 terkkuja : )

kutsuttiinko minua

pakoooon...

ota kiinni jos saat...

Meillä Walesin toimesta keksitään edelleen kaikenlaista yllättävää välillä. Pieni pirulainen nostaa päätään varsinkin silloin, kun minut jätetään yksin. Olenhan seurallistakin seurallisempi ja kietonut tassuni koko perheen ympärille : D

Iskä Ressu ja penskat Urho ja Bella. Hienostihan nuo koiruudet osasivat käyttäytyä vaikka hieman piti murinaa kuulua urosten törmätessä toisiinsa. Oli oikein mukava tavata porukassa. Lisää juttua heinäkuun osiossa.

Kesällä keräämme voimia ja puuhastelemme kaikkea mukavaa hetken mielijohteesta. Karkun näyttelyssä 5.6. kävimme harjoittelemassa ja saimme siitä EH.n. Seuraavaan näyttelyyn mahdollisesti vasta syksyllä. Kaikille Hyvää Kesää !

Lumen alta on paljastunut niin ihania tuoksuja, että ei tässä kauaa kerkiä poseeraamaan..

tuolla on joku..

en kerkiä vielä..

tullaan tullaan..